Hyvät ystävät ovat kuin lyhdyt tiellä
– eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea.
Vanhoissa värssykirjoissa on säilynyt ääretön määrä hyvää henkeä ja ystävyyttä jälkipolville saakka. Kellastuneita lehtiä selaillaan lähes pitsihansikkaat kädessä. Arvokkaasti ja ihastellen. Mustekynän jälkikin on runollinen jo pelkästään piirtyneenä paperille.
Nykyiset tervehdykset ja viestittelyt tapahtuvat usein virtuaalisesti. Kuinkahan mahtavat lastemme lapset ja heidän lapsensa niitä selailla meidän jälkeemme? Ehkä nämäkin ajatelmani ja kuvani katoavat bittitaivaaseen näkymättömiin ihan suit sait vaan.