Ilon annoksia arkeen – taisi muuttua ruokapäiväkirjaksi :)
Kesän uudet retket ovat varmistuneet ja on aika hiljaksiin aloittaa suunnittelut. Se on merkittävä jakso ennen varsinaista patikointia. Tutkia ja tuumailla, suunnitella ja valmistautua. Mikään ei ole parempaa kuin kunnon eväät matkan varrella silmälle ja sielulle levon tuovassa maisemassa. Alppiretkilläkin kahvi maistuu kotoisasti kuksasta. Kerran palatessamme reput olivat täynnä tuliaisia kotimaahan. Kiinnitin tutusti silloin kuksan … Jatka lukemista Alppikävelyä
Niin, vuorilla ja vuoria kohti. Omat vuoriseikkailut liittyvät usein kesään. Näin talvella kun lunta tulee taivaan täydeltä mieli kiirii lomavaelluksille vuorille. Tänäänkin. Tie näyttää joskus nousevan pystyyn. Lähemmäs kun pääsee, niin huomaa, että kyllä siitä saa kuljettua vaikeuksista huolimatta. Kulkijan taivalta usein siivittää Jukka Leppilammen Vuorilaulu: Niin kuin vuoret nää ympäröi laaksoamme, sinun armosi, Jumala, … Jatka lukemista Minä nostan silmäni vuoria kohti
Älä tule pyhäpuvussa niin kuin tehdään toisten suvussa. Avojaloin saavuthan yli pellon kukkivan, tallustele ojanlaitaa tuulen helliessä paitaa. Laita sivuun hymy suloinen, jos on mieli alakuloinen. Älä ikävääsi peitä. Älä kätke kyyneleitä. Olen läsnä, olen tässä, vierelläsi ikävässä. Tule niin kuin tulit ennenkin, tule arkipäivän askelin. Tule tähän tuttuun taloon, jossa kaikki tuodaan valoon, mietiskellään … Jatka lukemista Ystävälle
Hyvät ystävät ovat kuin lyhdyt tiellä – eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea. Vanhoissa värssykirjoissa on säilynyt ääretön määrä hyvää henkeä ja ystävyyttä jälkipolville saakka. Kellastuneita lehtiä selaillaan lähes pitsihansikkaat kädessä. Arvokkaasti ja ihastellen. Mustekynän jälkikin on runollinen jo pelkästään piirtyneenä paperille. Nykyiset tervehdykset ja viestittelyt tapahtuvat usein virtuaalisesti. Kuinkahan mahtavat lastemme lapset … Jatka lukemista Värssykirja